1. OLETTE KAUNIITA

Peilit särjetty,
kirkkaat pinnat peitetty
Kumarassa kuljemme heikkouksia peitellen
Odotukset petetty,
kaikki keinot käytetty
Humalassa huidomme herjauksia heitellen

Nouskaa ja nostakaa kätenne, te olette vahvoja, noin!
Nouskaa ja näyttäkää itsenne, te olette kauniita, noin!

Poika pelkää tyttöään,
tyttö kaipaa äitiään
Haparoidsen riisuvat he lapsuutensa toisiltaan
Kiire olla jotakin,
pakko pistää pakka sekaisin
Satumaahan kaukaiseen opetettiin kaipaamaan

Nouskaa ja nostakaa kätenne, te olette vahvoja, noin!
Nouskaa ja näyttäkää itsenne, te olette kauniita, noin!

Olette vahvoja, noin!
Olette kauniita, noin!

Nouskaa ja nostakaa,
te olette vahvoja, noin!
Nouskaa ja näyttäkää itsenne, te olette kauniita, noin!

Olette vahvoja, noin!
Olette kauniita, noin!


2. CHE GUEVARA

Salin lattia oli tahmea ja täynnä
tanssia ja kummia rajoja
Isäs kaapista olit varastanut pullon
minttua ja markan rahoja
Ja kun me suutelimme
uskoin voittoon tai kuolemaan

Käske miestäsi pukeutumaan Che Guevaraan
kun te kaadutte sänkyyn
Hetkeksi toisiko se sitä vaaraa
joka vatsassa vääntyi silloin
kun me silmät mustalla maalasimme
tupakkapaikalla kapinoimme
ja sitä konetta vastaan raivosimme

Kolmioonne nyt tuovat suolaa ja leipää
mä nurkassa ootan humalaa
Miehes sulle tuo lasin viiniä ja vettä
on niin herttaista että se kuvottaa
Ja kun te suutelette tahdon olla muualla tai joku muu

Käske miestäsi pukeutumaan Che Guevaraan
kun te kaadutte sänkyyn
Hetkeksi toisiko se sitä vaaraa
joka vatsassa vääntyi silloin
kun me silmät mustalla maalasimme
tupakkapaikalla kapinoimme
ja sitä konetta vastaan raivosimme

Käske miestäsi pukeutumaan Che Guevaraan
kun te kaadutte sänkyyn
Hetkeksi toisiko se sitä vaaraa
joka vatsassa vääntyi silloin
kun me silmät mustalla maalasimme
tupakkapaikalla kapinoimme
ja sitä konetta vastaan raivosimme


3. ITÄ-SUOMESSA TUULEE

Vanhus ja poika ulapalla tyynellä
aurinko ja verkot nousevat.
Lapsi on vaiti ja sormet kohmeessa
kun painavat sanat tyynen katkovat:
"poikanen kuule tää on meidän retkemme,
kuviot suuret muita varten on."

Ymmärrätkö viimein,
miksi harvoin hymyilen?

Ei se oo minun syyni,
että pahan kaikessa kuulee perintöni ainoastaan.
Ei se oo minun syyni,
että Itä-Suomessa tuulee Venäjältä ja vastaan.

Kaupunki nukkuu,
kun nainen vieressä kuiskaa:
"tie on auki meidän matkustaa."
Aina vaan tuntuu: olen lapsi järvellä,
eksynyt pienet sormet kohmeessa.

Ymmärrätkö viimein,
miksi harvoin hymyilen?

Ei se oo minun syyni,
että pahan kaikessa kuulee perintöni ainoastaan.
Ei se oo minun syyni,
että Itä-Suomessa tuulee Venäjältä ja vastaan.

Ei se oo minun syyni,
että pahan kaikessa kuulee
Itä-Suomessa tuulee.

Multaa kynsieni alla
Huulilla maku Pielisen
Vielä iskee idän halla
Panee pohjan pakkanen

Ei se oo minun syyni,
että pahan kaikessa kuulee perintöni ainoastaan.
Ei se oo minun syyni,
että Itä-Suomessa tuulee Venäjältä ja vastaan.


4. HIRSIPUU

Koetapa estää teinityttöä rakastumasta,
morsianta häiden aattoiltana ahdistumasta
Koetapa estää mua sinuun tarttumasta

Koetapa saada puli pyhyydestä juopumaan,
läski lapsi suklaapatukastaan luopumaan
Koetapa saada minut susta irrottamaan

Roikun sinussa kuin hirsipuussa,
kielon kukkia suussa ja vailla huolta
Roikun sinussa kuin hirsipuussa,
koiranpentuna luussa, voi mielipuolta

Koetapa estää järjen valoani sumentumasta
yössä Mikonkadun sinun syleilyysi jonottamasta
Koetapa estää mua sinuun hukkumasta

Roikun sinussa kuin hirsipuussa,
kielon kukkia suussa ja vailla huolta
Roikun sinussa kuin hirsipuussa,
koiranpentuna luussa, voi mielipuolta

Kohta minä olen katki, pian olen poikki,
jos vene ei valmistu ja naulat kaatuu jokeen

Roikun sinussa kuin hirsipuussa,
kielon kukkia suussa ja vailla huolta
Roikun sinussa kuin hirsipuussa,
koiranpentuna luussa, voi mielipuolta

Roikun sinussa kuin hirsipuussa,
kielon kukkia suussa ja vailla huolta
Roikun sinussa kuin hirsipuussa,
koiranpentuna luussa, voi mielipuolta


5. NUKAHDISTUS

Makuuhuoneessa pyörii paha tuuli
ja levottomat lakanoissaan
Peiton liikkeistä huomaan, ettet löydä
unen juurta sinäkään
Ajatukseni on parvi kärpäsiä
päässä ja pitkin huonetta,
enkä löydä lätkää, jolla liiskata ne
ja surinansa sammuttaa

Auttakaa,
en saa sammumaan aivojen valoa
Auttakaa,
en saa sammumaan silmien valoa

Meit on liian monta tässä vuoteessamme,
en taida sekaan sopia
Ulosottomiehet, sanat sanomattomat,
kaikki väärät valinnat
Eikä ihme oo et karttuu univelkaa
kun kaiken sillä maksan pois
Ihmeet innostuksen,
matkat masennuksen,
selästä yömme raavitaan

Auttakaa,
en saa sammumaan aivojen valoa
Auttakaa,
en saa sammumaan silmien valoa

Auttakaa,
en saa sammumaan aivojen valoa

Auttakaa,
en saa sammumaan aivojen valoa
Auttakaa,
en saa sammumaan silmien valoa

Auttakaa

Auttakaa


6. PUHU ÄÄNELLÄ JONKA KUULEN

Kumpaa sinä pelkäät,
melua vai rauhaa?
Kumpaa sinä kaihdat,
yksinäisyyttä vai laumaa?
Miksi sä itket,
kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?

Olet syvää vettä,
luokepääsemätön vuori
Unohdettu ullakko,
olet titaaninen kuori
Miksi sä itket,
kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Miksi sä itket,
kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

Puhu äänellä, jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksien selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä, jonka kuulen

Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla
Sinä kartta monimutkainen, matka vierahilla mailla
Miksi sä itket kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

Puhu äänellä, jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksien selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä, jonka kuulen
Puhu äänellä, jonka kuulen
Puhu äänellä, jonka kuulen
Puhu äänellä, jonka kuulen


7. UHRILLE (VÄLISOITTO)

Itke silmäsi sameaksi
Pure halki nuo punaiset huulet
Huuda äänesi käheäksi
Minä en lähde luotasi mihinkään

Pura kaupunki palasiksi
Polta kaikki sen pimeät puistot
Manaa maan alle jokainen mies
Minä en lähde luotasi mihinkään
Luotasi mihinkään

Minä kannan meidät yli pimeän
Minä kannan meidät yli pimeän
Minä kannan meidät yli pimeän


8. KOSTAJA

Poika pölli vanhempien lipastosta lakanan
ja autotallin laatikosta paksun mustan tussin
Piirsi rauhanmerkin kankaalle, mutta otsaan hakaristin
Pisti hamppuhousut jalkaan, kiipes torin lavalle

Mä aion kasvaa isoks, mutten koskaan aikuisuuteen vaivu
Kaikki muut saa luovuttaa, mut mä en paineen alla taivu

Vielä minä äläkän nostan
Vielä minä jollekin kostan

Koulun jälkeen armeijaan
ja sen jälkeen ei mihinkään
On päivä kahvilassa vasta alussa kun tuut
ja katsot mua niin kuin oisin joku hullu taikka outo
Mut hei, minä tässä, vanha Rytmi-Riikonen
Mä aion kasvaa isoks, mutten koskaan aikuisuuteen vaivu
Toimeen tullaan turvin toimeentulotuen, mut mä en taivu

Vielä minä äläkän nostan
Vielä minä jollekin kostan
Vielä minä äläkän nostan
Vielä minä jollekin kostan

Suuret katoaa Intiaan,
minä Helsingin kadulle
Suuret hurahtaa Afrikkaan,
minä taksilla jatkoille

Koulun jälkeen armeijaan
ja sen jälkeen ei mihinkään
On päivä kahvilassa vasta alussa kun tuut
ja katsot mua niin kuin oisin joku juoppo taikka friikki
Mut hei, minä tässä, eksyksissä vieläkin


9. MONTA MIESTÄ

Joskus vielä tästä nousen,
jousen jännitän ja päästän,
säästän sinut häpeältä

Meitsi hoitaa, minä järkkään
Tärkkään puvun, loistan yössä,
työssä näytän kätevältä

Aloitan sen kuurin kohta,
lohta syön ja skippaan kirkkaan,
virkkaan vaikka nätin liinan

Minussa on monta miestä,
hiestä märkää, säästäväistä
Häistä haastan, jätän viinan,
sen piinan

Mutta elämä pakenee,
askeleen edellä matelee
Elämä pakenee,
huuleni valhetta latelee

Ahdas aamu keskustassa,
massa liikkuu, minä jäädyn
Päädyn vielä vastaanotolle
Työkkärissä haave haihtuu,
vaihtuu vapaus ammatiksi
Miksi poljin tämän miinan?

Minussa on monta puolta
Huolta kannat, turhaan,
kas kun laskun saan,
jätän viinan

Mutta elämä pakenee,
askeleen edellä matelee
Elämä pakenee,
huuleni valhetta latelee

Paine kasvoja kiristää,
haave hanskasta lipeää
Viime pisaran tiristää,
päätäni pitele kipeää

Minussa on monta miestä

Minussa on monta miestä

Minussa on monta miestä

Mutta elämä pakenee,
askeleen edellä matelee
Elämä pakenee,
huuleni valhetta latelee

Paine kasvoja kiristää,
haave hanskasta lipeää
Viime pisaran tiristää,
päätäni pitele kipeää

Elämä pakenee


10. RUUMIINAVAUSPÖYTÄKIRJA

Leikkaamme auki sen,
osat yksi kerrallaan
Läpi käymme heikkoudet,
veri vaahdonnut punnitaan
Keuhkot huudosta väsyneet,
sydän sykkyröitynyt
Huulet valheista rohtuneet,
iho huolessa hiertynyt

Potilas kuollut heikkouteen,
omaan mahdottumuuteensa
Vuosia tapoimme toisiamme
Potilas kuollut heikkouteen,
suremaan jäävät omaisensa,
sinä ja minä ja syntymättömät lapsemme

Ruumishuoneen narikassa vielä katseet vaihdetaan
Mietin, kumpi meistä meidät nopeammin hautaakaan
Pöytäkirjan tutkin tarkkaan, nurkkapöydässä tavaan sen,
etten sortuisi uudestaan, että en tappaisi taas
Että en tappaisi taas

Potilas kuollut heikkouteen,
omaan mahdottumuuteensa
Vuosia tapoimme toisiamme
Potilas kuollut heikkouteen,
suremaan jäävät omaisensa,
sinä ja minä ja syntymättömät lapsemme

Potilas kuollut heikkouteen

Potilas kuollut heikkouteen,
omaan mahdottumuuteensa
Vuosia tapoimme toisiamme
Potilas kuollut heikkouteen,
suremaan jäävät omaisensa,
sinä ja minä ja syntymättömät lapsemme


11. KALLIONIEMI

Tähän haistaa järven, vedet turvalliset
Kuulee puut jos tuulee, vaiheeni varhaiset
Vähän matkaa talolta, missä roskat palavat,
kasvaa ikäiseni puu, nyt jo oksat kantavat, painonsa

Minä muistan mullan, versot juurtuneet
Kuulen lähtöjen äänet, portit ruostuneet
Vähän matkaa etelään, sähkömetsän takana, kasvaa
suvun suuri puu, kohta oksat kantavat, painonsa

Vielä tällä paikalla, seisoo meidän lapsemme
Ja me istutamme puun ja sen oksat kantavat, painonsa

Ja me istutamme puun
Ja me istutamme puun
Ja me istutamme puun


12. UNELMIA JA TOIMISTOHOMMIA

Maanantai aamuna krapula ja vapina tuijotan vessan seinää
Olen työpaikan sonni, porsas sekä apina suu täynnä kuivaa heinää
silti toimiston tyttöjen salaisissa unissa kaikkien kanssa vehtaan
tunnen hankaussähköä kipinöitä munissa minä se vasta kehtaan

Olla mies nainen tahdotko, että sut pois näistä kuvioista veisin
jos haluat voit vaikka istua kasvojen päälle hajareisin
ja syviä naarmuja raapia selkääni punaisilla kynsillä
puhua kielillä kiusata hengiltä tekemällä kaiken kaiken

Maanantai aamuna krapula ja vapina tuijotan vessan seinää.
Olen työpaikan sonni, porsas sekä apina suu täynnä kuivaa heinää
silti toimiston tyttöjen salaisissa unissa kaikkien kanssa vehtaan
tunnen hankaussähköä kipinöitä munissa minä se vasta kehtaan

Olla mies nainen tahdotko,että sut pois näistä kuvioista veisin
jos haluat voit vaikka istua kasvojen päälle hajareisin
ja syviä naarmuja raapia selkääni punaisilla kynsillä
puhua kielillä kiusata hengiltä tekemällä kaiken kaiken

Maanantai aamuna krapula ja vapina tuijotan vessan seinää